ninasusanna

Oltiin eilen taas vesijuoksemassa. Seurassa aika -ja matkaa- hurahtaa ihan huomaamatta. Tunnin verran vietettiin altaassa, siitä kyllä viimiset kymmenen minuuttia venytellen -onneksi niin, siillä muuten voisi paikat olla vielä aika paljon pinkeämpinä. Uinnista tulee joka kerta niin uskomattoman hyvä fiilis, rentoutuneella tavalla väsähtynyt mutta onnellinen. Vesijuoksu on uintia parempi monessa suhteessa; en kenota niskoja kipeäksi uimalla väärällä tekniikalla, tuntuu tehokkaammalta, pystyy juttelemaa joskun on seuraa eikä tarvii suhata allasta niin monta kertaa päästä päähän, sillä juostessahan etenee vähän hitaammin... Siihen vielä päälle sauna ja puhtaat vaatteet niin a'vot! Enempää ei arki-iltaan kaipaa. Ensiviikolla uusiksi, ellen jossain välissä ehtisi käydä itsekseni. 

Fyysinen duuni, ulkoilma, mukavat ihmiset ja suotuisa sää. Siinä avaimet hyvään oloon ja onnistuneeseen sunnuntaipäivään. Järkättiin aluekoulukisat perinteen saattelemana ja saatiin taas paljon kiitosta onnistuneista järjestelyistä. Se palkitsee vaikka välillä hiipikin epäilys, että tuleeko tästä mitään. Yhteydet ei toimi, muste loppuu tulostimesta, tuomarilta lähtee ääni ja muutama kisaaja jää ilmoittamatta pois. Kaikki meni kuitenkin hyvin, muutokset hoidettiin lähes huomaamatta ja väki oli tyytyväistä, niin myös järjestäjät. Ruokaloppui vaan kesken, siis kasvisruoka ja olin kyllä aika nälissäni paahdettuani reilu 12 tuntia täydellä tohinalla limujen ja kahvin voimin. Kasvispyttistä riitti 1,5dl ja kaikki kinkuttomat sämpylät oli syöty ennenkuin havahduin nälkääni. Illalla söin sitten senkin edestä ja uni maittoi. Kyllä.
Näin tuttuja ja vietin pitkästäaikaa hyväntuulisen viikonlopun. Ihmiset ja eläimet, ne sen tekee.

Tein eilen. Ekaa kerta itse ja ihan itse. Söinkin eilen ekaa kertaa itse tehtyä. Aiemmin vaan ruohonjuuren sikakallista vakuumissa maannutta leikkele muotoista. Tuli ihan eri makuista. Tuli HYVÄÄ. Maailman nirsoin siskonikin uskalsi maistaa -eikä teilannut. Tästä tuli ehkä 3-4 annosta, mulle kolme, sillä syön ISOJA annoksia. Kyllähän se kesti aikansa, se veivaaminen ja vaivaaminen, mutta oli sen väärtti. Teen useamminkin, varmasti. Eri maustein ja variaatioin ehkä. Nyt keitin aika simppelisti. Mutta nyt niitä keitettyjä voi sitten paistaa, ehkä koitan tänä iltana.
Seitaniin tarvitsee siis;
1 kg vehnäjauhoja (karkeammat, mahd. proteiinipitoiset parhaita, yleensä ne halvimmat)
vettä (aluksi 5-6 dl)
Ensin siis vedestä ja jauhoista vaivataan taikina klöntti.
Sitten lisätään kylmää vettä niin, että taikina peittyy ja annetaan seisoa 15 min.
Tämän välkeen klönttiä vaivataan ja puristellaan vuoron perään kylmällä ja kuumalla vedellä huuhtoen niin kauan, että vesi ei enään värjäänny valkoiseksi ts. kunnes kaikki hiilihydraatti on huuhtoutunut pois. Jäljelle jää perinteistä meri(pesu)sientä muistuttava sitkeä klöntti. nam. eh.
Klöntin voi sitten laittaa marinoitumaan mausteliemeen tai keittää maustetussa vedessä.
Itse leikkasin sen kuuteen biittiin jo ennen keittämistä, näin keittoaika on lyhempi ja palat maustuvat paremmin.
Keittoliemenä toimi;
2 kasvisliemi kuutiota
savusuolaa
mustapippureita (kokonaisia)
2 porkkanaa paloiteltuna
(kasvisliemet olivat vähäsuolaisia, mutta suolaa tuli silti ihan riittävästi)
Keitin noin 40 min. Keitto vettä kannattaa olla reilusti, sillä biitit turpoaa keittäessä melkein kaksinkertaisiksi.
-
Seitan on tosi helppoa käsitellä, siitä saa leikattua haluamansa muotoisia paloja ja sitä voi maustaa mielensä mukaan. Ja edullista. vesi ja jauhot ei paljoa maksa. Proteiini pitoisuus vastaa lihaa. Rasvaa ei nimeksikään. Sopii wokkwihin, riisinkera, curryihin, pastan sekaan, pataruokiin ja keittoihin tai leikkeleeksi pottumuussin oheen... Ohuiksi leikkeiksi leikattuna leivän päällekin. Suosittelen!
-
Ainoa, joka jäi harmittamaan, ei työmäärän takia vaan ekologisuuden vuoksi, on hiilarien huuhtelu veden mukana viemäriin. Kun tiedetään, että on mahdollista erottaa proteiini ja hiilariosat myös niin. että molemmat voidaan hyötykäyttää. Leipomot käyttää molempia osia erillään. Miksei meille kuluttajille tarjota mahdollisuutta ostaa valmista vehnäproteiini(vehnägluteiini)jauhoa?!
Kirjoitin jo kuluttajapalautetta sekä Raisiolle, että Myllyn Parhaalle. Molemmat lupasivat viedä viestiä eteenpäin ja harkita asiaa. Pitäisiköhän väsätä joku adressi..? Luulen, että meitä seirtanin puputtajia on useampikin ja olisi vielä enemmän, jos sen valmistus helpottuisi. Kaupasta paketti proteiinijauhoa, sekaan mausteet ja vesi, klöntti kypsenemään..
Luulisi että seitanin valmistus kaupan eineshyllyyn voisi myös olla kannattava bisnes. Raaka-aineet on halvat, valmistusprosessi ei kovinkaan monimutkainen, säilyvyyskin ihan hyvä. Suomen viljatalot herätkää! Syön mielummin leikkeeni suoraan viljasta kuin lehmän lihasten kautta kierrätettynä.

Ei sillä, että mulla olisi lippuja ollut, mutta tarkoitus oli koota puisto piknik siihen meidän etupihalle ja sentään kuunnella konsertti. Nyt ei sitten. Pöh. Ääniongelmien takia. Voi pitää paikkansakin. Tuntuu vaan kun nyt taas useampi perui ja fanit pettyy, että äh. Vaikka onhan se vaikea laulaa ilman ääntä. Mutta laulaako ne muka muutenkaan livenä..?!

Viikonlopun aikana vastaani on kulkenut KOLME kappaletta t-paitoja, joita kantaa erittäin suurikokoinen, ylipainoinen, luotaantyötävän vastemmielsisen näköinen tylsäilmeinen suomalainen mies. Musta basic mallinen t-paita, jonka rinnuksissa lukee  "en ole gynekologi, mutta voin vilkaista"
-siis jotain maailman ällöintä!
Onko suurilla tylsännäköisillä miehilla kaikilla yhtä kamala huumorintaju?!
Vai enkö mä vaan ymmärrä?! (ei olisi uutta tämäkään...)

Valaiskaa joku tätä yhtä tyhmää (ja laiskaa joka ei jaksa suuremmin asiaa selvitellä) Ongelma seuraava;
Luen paraikaa Anna Kareninaa (wordworth classicin, englanninkielinen) ja mua häiritsee kirjassa suunnattomasti jatkuva tavuviivan käyttö, etenkin to-day...
Tietääkö joku, onko tää jotain vanhaa englantia ja/tai onko Tolstoi kirjoittanut itse myös englanniksi (se ehkä selittäisi asiaa)?

Elin jonkun tovin lähes ilman kahvia, sanotaan nyt muutamalla kupilla viikossa. Olenhan aina pitänyt teestä ja kahvin -turhan usein todella huonon kahvin- jatkuva kittaaminen tuntui tekevän minut vain sairaaksi. Vuoden verran olen juonut melkein pelkkää teetä, mutta ah! Nautinto on palannut! Kiitos taitaa osittain olla opiskelun, sillä pitkät päivät vaativat piristettä. Suurin kiitos on kuitenkin Robert's Coffeen, joka valmistaa minulle mitä parhainta kahvia jättimäisiin mukeihin kiirehtiessäni aseman kautta junaan. Viiemaikojen addiktio on muodostunut latteen ja tupla lattejen sijaan juonkin useimmin mangnum laten kolmella espressolla -ja rasvattomalla hyla maidolla, robert'silla ei valitettavasti ole laktoositonta rasvattomana, siitä miinus. Lahdesta löysin parinkuukauden makkkärikahvilla kituuttamisen jälkeen myös KUNNON kahvilan, Café La Deliguette kauppakeskus Trion kulmassa, sieltä löytyy rasvatonta laktoositonta maitoa ja kahvi on mainiota ja omistaja ihana!
Koitan kuitenkin pitää kahvinhimoni tasolla, jossa nautinto säilyy. Eli ehdoton EI pannussa seisseille suodatinkahveille! Työpaikan kahvitauot sujuu siis edelleen teen voimin, teetä kun on helpompi valmistaa kupillisen verran, laadukkaampaakin. Uskoisin, että nautinnolliset asiat säilyttävät hohtonsa, jollei niitä pilaa turhalla toistolla. Kiitos siis kahviloiden kalliille hinnoille, ettei minun tule juotua kahvia taas kyllästymiseen saakka. 
Suurin ongelma at the moment on Espoon keskus, täältä ei todellakaan mistään saa kunnon kahvia! Töissä kahvi on aina kamalaa, mutta take away kahvi tarjonta on ihan pohja noteeraus. Vaihtoehtoina on R-kioskit (niissäkin osassa on automaatit, mutta EKssa termarit, joissa kahvi makaa tunti tolkulla), Hessburger (ehkä vielä pahempaa kuin ärrillä), kiinalaispariskunnan pitämä kahvila, jossa myös seisotetaan pannua levyllä niin että sisältö sakenee todellä ällöksi... että tervetuloa Espoon keskukseen! Tulisikohan uuteen kauppakeskukseen kunnon kahvila..?

Kevät on tuonut tullessaan taas uutuuksia niin kauppoihin kuin trendeihinkin. Niistä pitäis taas löytää ne omat jutut. En ymmärrä miksi se aina on niin erilaista. Välillä sitä odottaa haltioituneena, ei malta odotaa päästäkseen testailemaan kaikkea uutta ja mielenkiintoista, välillä taas ahdistaa, kun kaikki on liian outoa eikä löydä mitään itselle sopivaa... Vaatemuoti muuttuu jatkuvasti laidasta laitaan, mallien ja värien vaihdellessa pastellista kirkkaisiin retrokuvioihin. Niistä pitäisi sitten löytää itselle sopivia. Onhan se silmäähivelevää, kun ei tarvii aina samoja sävyjä tuijotella, mutta en mä niitä itseni päällä voi katsoa. Ei ne yksinkertaisesti vain pue kaikkia! Kaupoissa voisi olla aina niitä perusvaatteita perusväreissäkin, meille tylsille. Tähän jatkuvasti muuttuvaan muotiin liittyvä haitta (siis myös meille, jotka ei muka niin muodista välitetä) toistuu joka kevät ja syksy. Viime syksynä harmitti kun kesä loppui ja jäi niin paljon ihania vaatteita, joita ei voinut enää käyttää...missä ne on nyt?! Nyt taas tuntuu, että kaapit on täynnä vaan talvivaatteita, paksuja ja hiostavia ja ah niin mukavia, että on sääli kun ne täytyy jättää taas puoleksi vuodeksi paitsioon. Tai lopullisesti, sillä mitä todennäköisemmin nyt niin ihanat talvivaatteet on ens syksynä jotain niin ugh, etten voi kuvitellakaan käyttäväni niitä. Nyt pitäisi sitten haalia kasaan tämän kesän oma tyyli, mutta tunnun olevan enemmän hukassa sen mun tyylin kanssa kuin koskaan ennen (sitten teini vuosien).
Kevääseen kuuluu aina myös pullollaan olevat pakastealtaat uutuus jäätelöitä. Olen tämän kevään uutuksista jo muutamaa maistanutkin, mutta jostain syystä olen kovin pettynyt. Normaalisti meinaan aina keväällä seota kun kaikeka pitäisi maistaa samalla kertaa, nyt olen monta kertaa haahuillut jäätelöaltaiden vieressä nenä nyrpyssä, kun mikään ei tunnu houkuttavalta, kaikissa on jotain omituista rouhejuttua tai liian paksuja suklaakuorrutuksia tai hirveesti kastikkeita tai lisäaineita eikä ne ole edes HYLAa saati laktoositonta... (onneksi sentään muutama uutuus laktoositonkin ja ne on  sentään niitä suht basic jädejä ilman turhia jäätelöä pilaavia krumeluureja) Voi olla että olen vaan tullut vanhaksi kun en enään jaksa innostua. Voi myös olla, että kaupungin laajentunut tarjonta kunnon italialaisen Gelaton markkinoilla syö kiinnostustani noita vähemmän hyviä bulkkijäätelöitä kohtaan. Todennäköisesti suurin vaikutus on kuitenkin syömiskäyttäymiseni normalisoitumisella, sillä etten enään kiellä itseltäni noita herkkuja. Kielletty hedelmä tunnetusti kiihottaa enemmän...

Terveyspäivän teemana on ilmastonmuutoksen vaikutus terveyteen.
Ilmastonmuutos on valitettavasti asia, joka koskettaa meitä kaikkia.
Sitä ei voi enään kieltää, kukaan ei voi välttyä faktoilta, kukaan ei voi väittää ettei se koske itseä saati etteikö asioille voisi tehdä mitään. Jokainen voi tehdä jotain, jokainen voi vaikuttaa niin pienillä kuin suuremmillakin teoilla. Pienetkin teot ovat hyvän omantunnon arvoisia. Jokainen toimii rajojensa puitteissa, heikon ei pidä tehdä töitä vanvemmankin puolesta, mutta ilmastonmuutosen vaikuttajina isoimmat ja vahvimmat, rikkaimmat ja mahtavimmat ovat niitä, jotka saavat eniten tuhoa aikaan. Näin ollet parempiosaisten tulisi panostaa enemmän myös ilmastonsuojeluun.
Itse pyrin täst'edes tekemään päivittain edes yhden tietoisen hyvän teon, valintatilanteita kun tulee eteen harva se hetki. Jokainen parempi valinta on askel kohti terveempää maailmaa. Kuinka paljon kulutan, millä kulkuvälineellä kuljen, mitä energiamuotoa suosin ja minkä pakkauksen kaupasta valitsen...
Jotain hyvää juutuupissakin;
POLTTAVA KYSYMYS katsokaa, miettikää, ottakaa kantaa ja vaikuttakaa edes välittämällä vaatimuksenne kansanedustajallenne.

Elämästä tulee helposti rutiininomaista, kun asioita toistaa joitain kertoja -pian ne tekee sen kummempia ajattelematta, automaattisesti, rutiinilla. Minun on taas viikon pitänyt käydä labrassa ja tänä aamuna sitten vihdoin sinne raahauduin. Olen käynyt mariassa jo niin kauan ja niiiin usein, ettei tullut mieleenkään että jossain muuallakin voisi käydä. Sielä sairaalan aulassa vuoronumerolappu kourassa istuessani vasta tajusin, ettei maria ole enään mun "koti sairaala" vaan ilmeisesti töölö, joka olisi hieman lähempänäkin. En vaan ole koskaan käynyt töölön terveyskeskuksessa, ei hajuakaan mistä sieltä löytyy labratilat yms. Onneksi kuulemma labroissa voin käydä missä vaan HUSin alueella sillä lähete näkyy nykytekniikalla jokaiseen labraan. So no problem to visit in Maria but in future I could try to chance my routine. I could... I will...
Maria on nykyään ihan kuollut, tuli jotenkin sääli ja suru vanhaa sairaalarakennusta kohtaa. Ei näkynyt ihmisiä, ei ollut entisaikoijen tunkua aulassa eikä pitkää jonoa labroihin, ekg-laite oli lainattu johonkin muualle ja pahoittelivat kun eivät voineet ottaa sydänfilmejä, henkilökuntaa oli paikalla vain muutama, heilläkin näytti olevan kovin rauhallista, kahvila on suljettu ja automaattien töpselitkin irti seinästä. Hiljaista, autioita, paikat jotenkin rempallaan...

Uni ei tuu ja läksyjä ei jaksa tehdä, televisio ei kiinosta eikä lukemiseen jaksa keskittyä. Diipa daapa ja vali vali. Surffaan netissä vailla tarkoitusta, mutta kukaan tuttu ei päivitä mitään, enkä ole aikoihin löytänyt uusia mielenkiintoisia blogeja tahi foorumeita ja sitten turhautuneena olen lueskellut jotai cityn, metroliven, suomi24n ja nelosen keskustelupalstoja ja voi että mua alkaa ärsyttää tymien ihmisten tyhmät jutut ja nyt hävettää sanoa (=kirjoittaa) tämä tähän sillä tiedän ettei mun omat jutut, etenkään tämä kyseinen, todellakaan ole sieltä asiarikkaimmasta saati tasokkaimmasta päästä...

Kotikatuni on nimetty hänen mukaansa, päivittäin kuljen hänen patsaansa ohitse, Ravintoloissa ympäri maan syödään hänen mukaansa nimettyä Vorschmackia ja juodaan hänen mukaansa nimettyjä ryyppyjä. Asun Helsingissä ja opiskelen Lahdessa, matkat kuljen kätevästi junalla. Molemmissa päissä minut hyvästelee ja vastaanottaa Marsalkkamme Käthynsä selässä uljaana istuen. Pienestä pitäen olen ihaillut Käthyä, mutta kuka on tuo mies sen selässä?
~
"Hän on nimi ja aate
ja neurootiikkojen hokema
suuri tuote ajalleen
hänestä on tuhat kirjaa
~
Olen lukenut muistelmiasi
en ymmärrä sinua lainkaan
kerrot sodista ja hevosista
vaimostasi on kaksi riviä
lapsistasi ei mitään
~
Marsalkka Mannerheim
olitko sankari vai nolla
oletko henkilö vai tyhjä toive
halusitko jäykän patsaasi
ja nimeäsi kantavan valtakadun"
~

Carl Gustaf Emil Mannerheim
Oliko hän niin julma ja jäyhä kuin olen kuvitellut, niin herra kuin minulle on uskoteltu? Mistäpä sitäkään varmasti tietää... Katsoin Uralin perhosen ja jotenkin hämmennyin. Toki se on animaatio, fiktiota, taiteilijan / taiteilijoiden näkemys ja tapa kuvata ajatuksiaan. Siinä ei tarvitse olla hiventäkään totuutta, mutta se sai ajattelemaan. Ajattelemaan sitä, miten annan ympäristön vaikuttaa ajatuksiini. Käsitykseni Mannerheimista hirmumiehenä pohjaituu peruskouluun, historian opettajiin ja lehtien / median luomaan kuvaan. Itsenäisyyspäivänä viedään kynttilä suuren herrajoukon ja ylioppilaitten lippu- ja kynttilä kulkueen kanssa haudalle, joka on suurin suomessa näkemäni (luulen siis että suurin suomessa oleva) -entä jos tuo mies onkin ollut herkkis? Jos olisi elänyt samalla aikakaudella ja tutustunut häneen, olisiko minut vallannut sama säälintunne kuin Uralin perhosta katsoessani..?
Elämää, Maailmaa, Asioita pitäisi jaksaa pohtia useammin ja perusteellisemmin kuin teemme. Elämä on liian hektistä. Kaikki tuputetaan nykyään niin valmiiksi pureskeltuna. Ajattelu ei ole yliarvostettua!