kaavoihin kangistunut
Elämästä tulee helposti rutiininomaista, kun asioita toistaa joitain kertoja -pian ne tekee sen kummempia ajattelematta, automaattisesti, rutiinilla. Minun on taas viikon pitänyt käydä labrassa ja tänä aamuna sitten vihdoin sinne raahauduin. Olen käynyt mariassa jo niin kauan ja niiiin usein, ettei tullut mieleenkään että jossain muuallakin voisi käydä. Sielä sairaalan aulassa vuoronumerolappu kourassa istuessani vasta tajusin, ettei maria ole enään mun "koti sairaala" vaan ilmeisesti töölö, joka olisi hieman lähempänäkin. En vaan ole koskaan käynyt töölön terveyskeskuksessa, ei hajuakaan mistä sieltä löytyy labratilat yms. Onneksi kuulemma labroissa voin käydä missä vaan HUSin alueella sillä lähete näkyy nykytekniikalla jokaiseen labraan. So no problem to visit in Maria but in future I could try to chance my routine. I could... I will...
Maria on nykyään ihan kuollut, tuli jotenkin sääli ja suru vanhaa sairaalarakennusta kohtaa. Ei näkynyt ihmisiä, ei ollut entisaikoijen tunkua aulassa eikä pitkää jonoa labroihin, ekg-laite oli lainattu johonkin muualle ja pahoittelivat kun eivät voineet ottaa sydänfilmejä, henkilökuntaa oli paikalla vain muutama, heilläkin näytti olevan kovin rauhallista, kahvila on suljettu ja automaattien töpselitkin irti seinästä. Hiljaista, autioita, paikat jotenkin rempallaan...